Kaksi ipa-nipaa, touhotätiä, urpo ja turpoa… Monta nimitystä rakkailla karvaisilla lapsilla. Kohta kolme vuotta olen saanut mieheni kanssa nauttia näitten kahden siskoksen vauhdikasta menoa. Tarina alkoi kun löysin ilmoituksen kahden tyttökissan myynnistä, ensimmäisen kerran kun näin heidän kuvat se oli menoa… Pienen pienet karvapallot pääsi sitten viikon sisällä meille asumaan ja oppimaan kissanelämää.
Huomasimme että siskokset ei todellakaan tienneet miten olla kissoja! Pieni paniikki iski ensimmäisenä mieleen että tästä tulee mielenkiintoinen matka tämän valjakkoparin kanssa. Noh, pitkä se matka on ollutkin kaikenlaisien tempauksien, paniikkien, urpoilujen ja lähentymisien kanssa molemmilta, kissoilta sekä ihmisiltä. Täytyy sanoa että näiden kahden urpon touhuumista seuratessa olemme saaneet nauraa itsemme kipeiksi ainakin seuraavan kahdenkymmenen vuoden edestä, eikä menojalan vipatus ole hirveämmin rauhoittunut vaikka neitokaiset ovat jo kypsässä kolmen vuoden iässä.
Nyt kun syksy on taas saapunut niin lämpö ja läheisyys ovat se juttu. Syli täydeltä kissaa, ihan kirjaimellisesti.
Kiitos Lucy ja Dot, olette rakkaita höppänöitä.
Lady Wolfpaw 
Leave a comment